Syksyn värit

Kesä ehti muuttua syksyksi. Niinä päivinä kun muistan pysähtyä, pohdin usein miksi onni löysi minut juuri nyt. Näen nyt niin selkeästi viime syksynä nauttineeni enemmän itse muutoksesta kuin siitä arjesta josta itseni lopulta löysin. (Olen myös iloinen kun pääsin uudelleen jutteluyhteyteen Tuulan kanssa ja olemme kummatkin nyt ilmeisen onnellisia.) Kesän kirkastaneet värit ovat edelleen vahvasti läsnä.

Tämä syksy on alkanut todella lämpimänä. Yksinäisyys on tiessään. Edes epävakaiset päivät eivät saa oloa kylmäksi, koska sade kirjaimellisesti taukoaa kohdatessamme. Löydämme aikaa illoista, aamuista, joskus viikonlopuistakin. Koimme myös upean kolmen päivän purjehdusloman saaristossa. Yhteiset hetkemme ovat aina yhtä onnellisia. Tämä on täsmälleen se olo, jota olen kaivannut, ja haluan myös muistuttaa häntä siitä. En osaisi olla onnellisempi.

Arjessa on niin paljon uutta, että ajan organisointi tuntuu tosi haastavalta. Koti näyttää ensimmäistä kertaa ikinä kodilta kun kaikki studiokamppeet on kärrätty pois (uudelle studiolle jota rakennetaan vielä), sormenpäät ovat pitkästä aikaa kipeät kitarankielistä, ja uusi taustakuva puhelimessa liimaa onnentunteen mukaan useimpaan hetkeen. Yritän mahduttaa uintia ja juoksua päiviin niin usein kun vaan suinkin jaksan, käytännössä viitisen kertaa viikossa.

Useamman viikon tauon jälkeen myös työprojektit alkavat kiinnostaa jälleen. Jos pääsen tekemään kaikkea mitä tuleville viikoille on suunniteltu, luvassa on mahdollisesti elämäni paras syksy!