Piiskaa

Viime kesänä pääsin Tuulan myötä poluille, joilta en halua enää palata. Melko pian sen jälkeen kun löysin itseni paikallisen BDSM-yhdistyksen uusien miitistä, löysin arkeeni myös samanhenkistä seuraa. En osaa olla näkemättä sitä ironiaa, että kun pitkän ajan kuluessa ensin opettelee aktiivisesti karttamaan lyhyitä kohtaamisia, löytää itsensä tilanteesta jossa suunnitellusti lyhyet kohtaamiset antavatkin enemmän kuin mikään mitä aiemmin on kokenut.

Elin tosi pitkään siinä kuvitelmassa, että mielihaluni olivat jollain tapaa poikkeavia. Kävikin ilmi, että kinkyt ovat kaiken aikaa elelleet onnellisesti keskenään poissa vaniljaisen yhteiskunnan silmistä hämärissä nurkissa, ja tuossa yhteisössä olenkin paitsi tavallinen, jopa keskivertoa enemmän tavallinen.

En tiedä voiko tätä onnea jotenkin ulottaa arkeen asti, mutta edes lyhyet valonpilkahdukset pitkän yksinäisyyden jälkeen tuntuvat tässä kohtaa todella hyvältä.