Wappu

En ole tottunut arkivapaisiin, yrittäjät ja freelancerit eivät tiedä sellaisista. Tämä viikonloppu oli kuitenkin päivää pidempi. Vauhtia ja unohtumattomia hetkiä riitti kuitenkin ihan koko viikon tarpeisiin.

Olen tosi pitkään kaivannut aikuista ja heittäytymiskykyistä iloisen onnellista seuraa. Tuntuu, että lähiaikoina “valitse kaksi”-vaihtoehtoina on ollut heittäytymiskyky, kyky nauttia hetkistä ja henkinen kypsyys. Jos tuosta kolmikosta jättää jonkun pois, siitä vaan puuttuu jotain.

Tästä viikonlopusta ei puuttunut mitään. Ensimmäiset seitsemännet treffit alkoivat Cosmicista. Tuli niin nostalginen fiilis, että piti viestiä Sepolle terveisiä. -“Hyviä treffejä!”

Vaikka nämä tosiaan ensimmäiset treffit olivatkin, olimme ehtineet niin hämmentävän pitkälle chat-höpötyksissä, että tuntui tosiaan lähemmäs seitsemänsiltä. Jää murtui melko nopeasti illallisen äärellä, mutta jatkoimme kuitenkin vielä Kouluun, mistä löytyi han uusi sohvanurkka ja uusia lempimuistoja. Taksimatkalla kotiin pääsimme jo sellaiseen aidosti iloiseen ja onnellisen kevyeen iloon mitä tässä oltiin haettukin.

Ilman erityistä yrittämistä tai kelloon katsomista aamuun asti venyvät yöt ovat yleensä tosi onnellisia. Pitkän viikonlopun vuoksi saimme myös ihan kokonaisen jatkopäivän, mikä sujui vähän alkua väsyneemmin, mutta rennosti ja vaivattomasti. Osa minusta jäi haikailemaan ylimääräisten kipinöiden perään, mutta enimmäkseen olin vaan ääriä myöten onnellinen.

Toivon että osaan pitää tästä tunteesta kiinni. Mutta vaikken osaisikaan, tämä oli onnellisin wappu miesmuistiin.