Allasbileet

Onni toisen ihmisen läheisyydestä muuttui epäreilun nopeasti takaisin kylmäksi yksinäisyydeksi. Saan itseni välillä kiinni kadehtimasta sitä miten toiset voivat palata koteihinsa edes lasten tai lemmikkien pariin kun oma koti tuntuu vaan totaalisen kylmältä. Mutta olen onneksi saanut kannettua kaiken tämän turhautumisen uimahalliin (ja jätettyä sen sinne).

Muutaman viikon tehoharjoittelun jälkeen alan nähdä myös tuloksia, mikä tuntuu erityisen mukavalta ottaen huomioon että kuluneen vuoden aikana niitä on ollut vaikea havaita. Viime viikolla saavutin itselle ison vaikkakin ääneen sanottuna hieman nolon virstanpylvään; uin ensimmäistä kertaa supermatkaan vaadittavat 400 metriä. Tällä viikolla tuo 400 onnistui jo alle kymmeneen minuuttiin. Satasen aika on myös tippunut aika merkittävästi kun vuosi sitten se tuntui vielä oikeasti työläältä ja nyt se taittuu parhaimmillaan ilman hosumista tasan kahdessa minuutissa ja väsyneenäkin alle 2:30. Välillä muistelen, että “tämähän meni nopeammin viime kesänä”, mutta nopeasti muistan, että silloin mentiin vain yksittäisiä 25m tai 50m altaanvälejä.

Tästä on vielä tosi pitkä matka sujuvaan uintiin, mutta juuri nyt itse treenaaminen alkaa maistua tosi mukavalta — ja nyt on vielä koko kesä edessäpäin!