Pala Minua
Ilta hyvässä seurassa viinitonkan äärellä kodikkaan pienessä torpassa Mikkelin nurkalla opetti paljon sekä itsestäni että elämästä. Joskus aidot ja suodattamattomat hetket avaavat ovia joita ei ole tullut edes ajatelleeksi.
On liian vähän ihmisiä joiden seurassa voi olla aidosti oma itsensä. Miten vapauttavalta tuntuukaan riisuuntua toisen edessä (sekä konkreettisesti että kuvainnollisesti) ilman pelkoa tuomituksi tulemisesta. Juttelimme tästä ja monesta muusta aiheesta joihin harvoin pääsee käytännössä vieraassa seurassa. Päähuomio oli kuitenkin toisaalla.
Kun talvisen kirpeä aamuaurinko viimein työnsi kauniin illan kuplan tieltään, minulle jäi lyhyen automatkan verran aikaa miettiä mikä juuri muuttui. Tuntuu että olen jonkun uuden äärellä.